Vuodesta 2025 lähtien yliopistoihin on haettu uusilla valintakokeilla. Uudistuksella on Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan haluttu selkeyttää valintakokeiden roolia todistusvalinnan rinnalla. Uusissa valintakokeissa useat hakukohteet on yhdistetty yhdeksi digitaaliseksi kokeeksi, mikä mahdollistaa hakemisen usealle koulutusalalle eri yliopistoihin.
Yhdistettyjen kokeiden avulla halutaan vähentää hakijoiden kuormitusta, sillä hakijoiden ei enää tarvitse valmistautua useampaan eri kokeeseen. Valintakokeita on yhteensä yhdeksän, ja samalla kokeella voi hakea useammalle eri koulutusalalle ja eri yliopistoihin, mikä vähentää päällekkäisiä koepäiviä. Esimerkiksi kielten eri hakukohteilla on oma valintakokeensa I, kun taas yhteiskunta- ja viestintätieteisiin painottuvilla hakukohteilla on valintakoe G. Kokeissa on yhteinen osio sekä eriytyvät osiot omille hakukohteilleen.
Kävin kiinnostuksesta kokeilemassa uusista valintakokeista koetta G. Olen tehnyt Tampereen yliopiston journalistiikan pääsykokeen vuonna 2022, joten vertailen uutta valintakoetta vanhaan pääsykokeeseen.
Valintakokeessa G on yhteinen osio sekä viestintätieteiden ja oikeustieteiden eriytyvät osiot. Oikeustieteiden eriytyvässä osiossa hakijoille annetaan muutama päivä ennen koetta ennakkomateriaali, jonka pohjalta osio rakentuu. Keskityin itse vain valintakokeen yhteiseen osioon sekä viestintätieteiden eriytyvään osioon johtuen aikaisemmasta pääsykoekokemuksestani. Viestintätieteiden eriytyvällä osiolla voi hakea opiskelemaan sekä viestintää että journalistiikkaa. Huomionarvoinen asia uudistuksessa on, että jos hakija on hakenut opiskelemaan esimerkiksi viestintää ja oikeustiedettä, hän voi suorittaa kummatkin eriytyvät osiot samassa valintakokeessa. Sama pätee myös muissa valintakokeissa ja niiden eriytyvissä osioissa.
Yliopistovalintojen nettisivuilla kerrotaan valintakokeen G yhteisen osion perustuvan kokeessa jaettavaan aineistoon ja sisältävän oikein–väärin-kysymyksiä sekä monivalinta- ja/tai aukkokysymyksiä. Osion kesto on kaksi tuntia ja sen tavoitteena on mitata tieteellisen tiedon ja käsitteistön omaksumista ja soveltamista. Hakijan tulee myös tarkastella kokeessa annettuja aineistoja kriittisesti ja analyyttisesti.
Koin etulyöntiasemakseni yhteisessä osiossa sen, että olen opiskellut korkeakoulussa jo monta vuotta. Tieteellisten tekstien lukeminen on tullut minulle tutuksi, mutta yhteisen osion aikapaine tuotti minulle haasteita. En ehtinyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin kunnolla, sillä en löytänyt artikkeleista etsimääni tietoa ajoissa. Hyödynsin aukkotehtävissä vaihtoehtoa ”jätän vastaamatta”, jos en ollut varma oikeasta vaihtoehdosta. Vääristä vastauksista menettää nimittäin pisteitä.
Nopealla lukutaidolla ja hyvällä muistilla pärjää yhteisessä osiossa erinomaisesti. Tärkeintä on, että osaa silmäillä artikkeleista tärkeimmät tiedot ja käsitteet, jotta tiedon hakeminen on yhteisessä osiossa sujuvaa. Ctrl + F toiminto on yhteisen osion paras ystävä, koska ilman sitä artikkeleista on lähes mahdotonta löytää tarvittavaa tietoa. Yhteisessä osiossa oli samankaltaisia piirteitä kuin Tampereen yliopiston vanhan journalistiikan pääsykokeen ensimmäisessä osiossa. Sain kuukausi ennen pääsykoetta ennakkoon kolme tieteellistä artikkelia, joihin monivalintakysymykset kokeen A-osiossa pohjautuivat. Ennakkomateriaaleja ei kuitenkaan saanut käyttää kokeessa, vaan kysymyksiin tuli vastata oman valmistautumisen pohjalta.
Valintakokeessa G minulla meni koko kaksi tuntia yhteiseen osioon, jonka jälkeen siirryin viestintätieteiden eriytyvään osioon. Siinä tehtäväkseni tuli kirjoittaa annettua viriketekstiä hyödyntäen kolumni, jonka maksimipituus on 2000 merkkiä. Osion arviointikriteerit olivat tehtävänannon ja ohjeistetun tekstilajin noudattaminen, kieliasu ja tyyli, tekstin rakenne, argumentointi sekä näkemyksellisyys. Tehtävänanto voi vaihdella eri vuosina. Tekstilajien eroavaisuudet kannattaa siis opetella, jotta osiossa ei menetetä pisteitä väärän tekstilajin kirjoittamisesta.
2000 merkin pituinen teksti saattaa kuulostaa hyvin pieneltä määrältä kirjoittaa, mutta se voi tuoda esiin omat haasteensa. Oma näkökulma kannattaa rajata hyvin tarkasti, jotta saa sanottua haluamansa. Teksti pitää suunnitella nopeasti, ja sen tulee olla napakka sekä ytimekäs. Käytin itse liikaa aikaa suunnittelemiseen, minkä seurauksena kirjoitin vastaustani viimeiseen minuuttiin asti. Tekstin oikolukeminen ja tarkistaminen jäi siis vähäiseksi. En saanut myöskään suunniteltua tekstilleni otsikkoa, koska minulle jäi alle minuutti aikaa osion loppuun suorittamiseen.
Valintakoeuudistuksessa on todella paljon hyvää, koska se helpottaa hakemista eri yliopistoihin. Myös valintakokeiden määrän vähentyminen ja niiden suorittaminen itselleen sopivimmassa paikassa on vain pelkkää plussaa. Yle toteaa artikkelissaan, että uudistus on lisännyt Helsingin yliopiston suosittujen koulutusalojen hakijamääriä. Yhdeksi syyksi mainitaan kevennetty ennakkovalmistautuminen. Usealle alalle hakeminen samalla kokeella ja lyhyt valmistautumisaika helpottavat esimerkiksi työssäkäyviä.
Uudistus tuo myös lisää tasa-arvoa, koska kaikki hakijat lähtevät samalla valmistautumisella kokeisiin. Toisaalta heidän taustansa voivat erottua kokeessa. Avatessani Jodelin valintakokeen jälkeen näin monien hakijoiden valittelevan kokeen yhteisen osion vaikeutta. Minulle koe taas tuntui hyvin yksinkertaiselta opiskeluvuosieni kerryttämän substanssiosaamisen ansiosta.
Uudistus on saanut myös kritiikkiä. Ylen artikkelissa (7.5.2025) lisätään, että ennakkomateriaaleilla hakijoille annettaisiin enemmän ymmärrystä siitä, millaisesta alasta on kyse ja mitä alalta vaaditaan. Olen samaa mieltä tästä, koska journalistiikan vanha pääsykoe oli rakennettu enemmän alalle sopivaksi. A-osiossa oli pelkästään tieteellisiä artikkeleita viestintäalalta ja B-osiossa hakija pääsi soveltamaan tarkemmin journalistista osaamistaan. Koe antoi pintaraapaisun siitä, mitä mahdollinen opiskelupaikka saattaisi tuoda tullessaan. Nykyisessä valintakokeessa riittää, että osaa kirjoittaa, suunnitella ja käyttää ctrl + F toimintoa mahdollisimman nopeasti.
Valintakoeuudistus on siis asia, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Onko hakijoiden motivaatiolla ja aidolla kiinnostuksella enää väliä, jos osaaminen painottuu pelkästään nopeuteen?
Vanhassa pääsykokeessa aikapaine oli huomattavasti pienempi verrattuna nykyisiin valintakokeisiin. Hakijalla oli paljon enemmän aikaa suunnitella ja miettiä omia vastauksiaan. Ymmärrän, että aikapaineella halutaan erottaa hakijat toisistaan, mutta aikaa voisi lisätä jonkin verran yhteiseen osioon sekä eriytyvään osioon. Näin hakijat pääsisivät hyödyntämään aitoa osaamistaan eivätkä pelkästään paineensietokykyään ja nopeuttaan. Ajan lisääminen saattaisi kuitenkin tehdä kokeesta helpomman hakijoille, etenkin ei-ensikertalaisille.
Uudistetut valintakokeet tuntuvat tällä hetkellä sokkelolta, josta on vaikea löytää sopivinta vaihtoehtoa kaikille. Voi olla, että todistusvalinta saattaa sittenkin näyttää ensikertalaisille yksinkertaisemmalta reitiltä yliopistoon valintakokeisiin verrattuna. Lopulta vain aika näyttää, lisääntyykö ylioppilaskokeiden arvosanojen korottaminen uudistuksen seurauksena.